Oppimassa lisää ilmastonmuutoksesta Unu Mondo -retkikunnan matkassa

Oli vuosi 1979, kun ilmastotietoisuus sai alkunsa. Ensimmäinen Kansainvälinen ilmastokonferenssi järjestettiin Genevessä, ja ilmastodataa oli tarjolla enemmän kuin koskaan ensimmäisten napoja kiertävien sääsatelliittien ansiosta. Sen jälkeen olemme oppineet jo paljon. Tiedämme, että pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella ilmastonmuutos näkyy eniten: keskilämpötilat ovat nousseet kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa, ja lukuisat tutkijat arvioivat, että 70 % arktisen alueen ikiroudasta häviää vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastonmuutos on eittämättä yksi suurimmista nykyajan globaaleista haasteista, ja sen näkyviä seurauksia ovat esimerkiksi sään ääri-ilmiöt. Kesällä 2020 Siperian arktisella alueella nähtiin 38 asteen lämpötiloja ja Kuolemanlaaksossa Yhdysvalloissa todistettiin mahdollista 54,4 asteen lämpötilaennätystä. 

Tänä päivänä voimme mitata ja mallintaa paljon, ja kehityksen vauhti vain kasvaa tekoälyn ja koneoppimisen ansiosta. On kuitenkin vielä monia asioita, joita emme tiedä.

Unu Mondon matkassa

Syksyllä 2020 Unu Mondo -retkikunta toimitti ja asensi kolme Vaisalan automaattista sääasemaa Grönlantiin, missä ne mittaavat tuulta ja ilman lämpötilaa. Liègen yliopisto yhdisti voimansa Unu Mondon kanssa ja kuljetti sääasemat paikalle veneellä. Unu Mondon matka käsitti nelikuukautisen purjehdusretken Ranskasta arktiselle alueelle, missä retkikunta keräsi tieteellistä dataa sekä tietoa paikallisilta yhteisöiltä. Saadun informaation avulla pyritään paremmin ennakoimaan ilmastonmuutosta sekä edistämään konkreettisia toimia. Vuonna 2021 retkikunta jatkoi matkaansa kuuluisan Luoteisväylän meritien kautta kohti Alaskaa. 

Näiden alueiden kansat ovat tuhansien vuosien aikana muodostaneet läheisen suhteen ympäristöönsä. Nyt sulava jääpeite uhkaa tätä haurasta tasapainoa, mikä johtaa moniin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Matkalla Luoteisväylälle Unu Mondo -retkikunta vieraili kahdeksan alkuperäisyhteisön luona kerätäkseen ymmärrystä siitä, miten he sopeutuvat muuttuviin oloihin. Haastattelututkimukset selvittivät yhteisöjen näkemyksiä ja kokemuksia ilmastonmuutoksesta ja auttavat siten kartuttamaan tietoa.

Unu Mondo -retkikunta koostuu kahdesta kipparista – Tobias ja Sophie – sekä kourallisesta tutkijoita. Retkikunta pyrkii lisäämään ilmastotietoisuutta suuren yleisön keskuudessa mutta myös tukemaan tieteellistä tutkimusta, joka perustuu konkreettiselle ja mitattavalle ilmastodatalle.  

Uteliaalla mielellä

Me Vaisalassa olemme sitoutuneet luomaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti aikamme suurimpiin haasteisiin. Menestymme tässä tehtävässä tarjoamalla luotettavia, tarkkoja ja laadukkaita keinoja havainnoida, mallintaa ja ymmärtää sään ja ympäristön ilmiöitä ja niiden vaikutuksia sekä tarttua tarvittaviin toimiin.  

Palataksemme vuoteen 1979: Kansainvälisen ilmastokonferenssin lisäksi tuolloin synnyin myös minä. Muistan hyvin vanhempieni 80-luvulla käymät keskustelut kasvihuoneilmiöstä (ilmiötä alettiin kutsua ilmastonmuutokseksi vasta myöhemmin). Tuolloin ei vielä tiedetty, oliko ilmiö mahdollisesti ihmisten toimien seurausta vai ei. Nyt tiedämme vastauksen, mutta kuten sanottua, opittavaa riittää, kunhan pitää mielensä uteliaana. Jotta voi ratkaista ongelman, on ensin ymmärrettävä se. Jotta voi ymmärtää, on saatava määrällistä dataa. Jotta voi saada määrällistä dataa, on mitattava. Tästä syystä olen ylpeä, että Vaisala on aina pysytellyt uteliaalla mielellä – tällä kertaa Unu Mondo -retkikunnan kumppanina.

Tuulta purjeisiin, Tobias ja Sophie!

ALTA VOIT KATSOA VIDEOITA (ENGLANNIKSI) UNU MONDON MATKASTA