H2O2-liuoksen pitoisuus, kondensaatiopiste ja suurin saavutettavissa oleva vH2O2-arvo

Tämä blogikirjoitus on toinen osa neliosaista blogisarjaa, jossa kuvaamme, miten prosessiparametrit vaikuttavat kondensaatioon ja suurimpaan saavutettavissa olevaan vetyperoksidihöyryn ppm-arvoon biodekontaminaatiosovelluksissa. (Lue ensimmäinen kosteutta ja kondensaatiopistettä käsittelevä blogikirjoitus.)

Tässä sarjassa tuomme esiin neljä prosessiparametrisääntöä.  Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme toista sääntöä: 

Suurempi H₂O₂-liuoksen pitoisuus kasvattaa sitä H₂O₂-höyryn määrää, joka voidaan käyttää ennen kondensaation tapahtumista.

Sääntöä voi havainnollistaa seuraavilla kaavioilla (kuvat 2a ja 2b aihetta käsittelevästä asiantuntijaselvityksestä). Kaavioissa on esitetty kaksi samankaltaista biodekontaminaatiosykliä. Kummassakin syklissä lämpötila on 23 °C ja kosteustaso on aluksi 50 %RH ja lasketaan sitten kosteudenpoiston avulla 10 %RH:n tasolle asti ennen konditiointia.

Prosessien ero on niissä käytetyn H₂O₂-liuoksen pitoisuus. Kuvaajien siniset viivat esittävät biodekontaminaatiosykliä, jossa H2O2:n osuus on 12 % ja H₂O:n osuus 88 % liuoksesta. Mustat viivat kuvaavat biodekontaminaatiosykliä, jossa liuoksessa on 59 m-% vetyperoksidia (H₂O₂) ja 41 % vettä (H₂O). 

Höyrystynyttä vetyperoksidia (vH₂O₂) ruiskutetaan kammioon, kunnes saavutetaan kondensaatiopiste. Jotta kuvaajat olisivat realistisia, niissä on oletettu, että 10 % vH₂O₂:sta on hajonnut alkuarvosta ja lisää H₂O₂:ta höyrystetään sen kompensoimiseksi biodekontaminaatiossa.

Koska liuoksessa, jossa on alhaisempi pitoisuus (12 m-%), on 88 % vettä, kammio saavuttaa 100 %:n suhteellisen saturaation nopeammin kuin kammio, johon ruiskutetaan suuremman pitoisuuden (59 m-%) liuosta. (Lue lisää suhteellisesta kosteussaturaatiosta [%RS].)

On tärkeää havaita, että kun RS on 100 % ja kondensaatiopiste on saavutettu, vH₂O₂-pitoisuuden ppm-arvo ei enää kasva.  Alla on esitetty suurin saavutettavissa oleva vH₂O₂-pitoisuus 59 m-%:n vetyperoksidiliuosta, joka on 1 400 ppm ennen kondensaatiopisteen saavuttamista. Suurin 12 m-%:n pitoisuudella saavutettava vH₂O₂-pitoisuus on 700 ppm.

Image

Osana vH₂O₂-syklin kehitystyötä on riittävän monen log-yksikön vähennykseen kykenevän vH₂O₂ -pitoisuuden tunnistaminen. Liuoksen vahvuuden vaikutus kondensaatiopisteeseen (100 %RS) ja suurimpaan saavutettavissa olevaan vH₂O₂:n ppm-arvoon on tekijä, joka auttaa ymmärtämään syklin muodostumista ja varmistamaan toistettavissa olevan biodekontaminaatioprosessin. 

Lue lisää neljästä säännöstä asiantuntijaselvityksestä:  Kondensaatio: vaikutukset vetyperoksidihöyryä käyttävässä biodekontaminaatiossa

Kolmas blogikirjoitus: Lämpötila, kondensaatiopiste ja suurin saavutettavissa oleva vH2O2-pitoisuus biodekontaminaatiossa
 

Tutustu aihetta käsittelevään englanninkieliseen webinaaritallenteeseen.  

Voit halutessasi kirjoittaa kommentteja ja kysymyksiä alla oleviin kenttiin tai ottaa meihin yhteyttä.