blog

Riskiperusteinen uudelleenkvalifiointi

Pakastimien ja jääkappien uudelleenkartoitus ja uudelleenkvalifiointi
Paul Daniel
Vanhempi määräysten vaatimustenmukaisuuden asiantuntija
Julkaistu: 26. Helmi 2020
Life Science

Neljä kysymystä, joihin riskianalyysin on vastattava

Säännösten asiantuntijamme Paul Daniel vastaa mielellään kysymyksiin sähköpostitse. Tämän viikon blogimme on otos hänen ja erään biolääketieteen yrityksen validointipäällikön välisestä sähköpostien vaihdosta.

C kirjoitti: Hei Paul,

Olen tehnyt validointeja noin 26 vuotta, mutta minulla olisi pari kysymystä laitteiston uudelleenkvalifioinnista ja käytäntöjen luomisesta tälle menettelylle. Olen parhaillaan uudistamassa yrityksemme säännöllisen arvioinnin ja uudelleenkvalifioinnin menettelyjä. Olen huomannut, että lämpötilavalvottujen varastoyksiköiden ja -alueiden, olosuhdekammioiden yms. uudelleenkvalifioinnista on paljon kirjallisuutta.

Edellisessä yrityksessäni tehtiin kartoitus vuosittain, mikä voi tietenkin olla kallista ja aikaa vievää. Haluan ehdottomasti siirtyä riskiperusteiseen lähestymistapaan uudelleenkvalifiointiprosessissa, mutta kaipaisin hieman opastusta riskien arviointiin. Ensivilkaisulla jokainen lämpötilavalvottu yksikkö ja alue vaikuttaa kriittiseltä ja siten vuosittaisen uudelleenkvalifioinnin tarpeessa olevalta. Olen kuitenkin itse tutkinut riskiperusteista analyysiä kartoitusta varten ja tullut siihen tulokseen, että näin ei välttämättä ole.

Meillä on olosuhdevalvontajärjestelmä, jonka laitteet kalibroidaan vuosittain. Olen parhaillaan tarkistamassa kaikkia alkuperäisiä validointeja varmistaakseni, että kaikki asianmukaiset testit on suoritettu; tämä on intuitiivisesti järkevä ensimmäinen vaihe. Kysymykseni kuuluu: mitkä ovat seuraavat vaiheet riskipohjaisessa lähestymistavassa uudelleenkvalifiointiin?

Erityisesti haluan tietää, millaisia kysymyksiä meidän on kysyttävä riskiarvioinneissamme. 

Uskoakseni voimme tarkastella olosuhdevalvontajärjestelmän trendihistoriaa sekä hälytyspoikkeamia, -tiheyttä ja -pituutta. Ajattelin myös tarkastella yksiköiden ennakoivaa huoltoa esimerkiksi moottorien ja ovitiivisteiden luotettavuuden tarkistamiseksi. Haluan luotettavan riskiarvioinnin, joka läpäisee auditoinnit ja tarkastukset.

Voisitko antaa suosituksia? 

Terveisin
C

Paul kirjoitti: Hei C,
 
Autan mielelläni. Riskiarvioinnit ovat tärkeä työkalu. Mikä parasta, ne voivat joissakin tilanteissa säästää resursseja.

Ellet ole vielä nähnyt webinaariamme aiheesta, voit katsoa sen täältä: Riskiarviointi GxP-ympäristöissä

Tärkein sääntö riskiarvioinneissa on, että pisteytyssäännöt ovat läpinäkyviä ja selkeitä.

Tavoitteena on tehdä riskiarvioinnista niin selkeä, että voidaan luottaa samalle sovellukselle uuden riskinarvion myöhemmin tekevän toisen ihmisen tulevan samoihin johtopäätöksiin. Harkitun riskiarvioinnin tekeminen ylipäätään näyttää hyvältä auditoijan tai tarkastajan silmissä, koska se sisältää tärkeää tietoa valvotusta alueesta.

Pisteytyssääntöjen luominen on hyvä paikka aloittaa. Esimerkiksi mikä on ympäristön päätarkoitus? Onko tarkoitus säilyttää kalliita tuotteita vai helposti korvattavissa olevia laboratorion reagensseja? Toinen tarkasteltava asia ovat ympäristön määritykset. Onko ympäristöllä tarkat valvontamääritykset (esimerkiksi olosuhdevalvontakammio) vai onko kyseessä yhden kriittisen parametrin ympäristö (esimerkiksi -80 °C:n syväjääpakastin)?

Kolme tarkasteltavaa asiaa riskin pisteytyksessä: 
• Mitä säilytetään?
• Mitkä ovat määritykset?
• Mikä on alueen kartoitushistoria? 

Kartoitushistorian suhteen tukeutuisin kalibrointivälien tietovarantoon. Kokemukseni mukaan tästä on yllättävän vähän tietoa lääkealalla. Laitetta ei kuitenkaan tosiaan tarvitse kalibroida joka vuosi vain siksi, että valmistaja suosittaa tekemään niin. Jos laitteen todetaan jokaisen kalibroinnin yhteydessä toimivan hyvin tarkkuusmääritystensä mukaisesti, tämä voi yksin olla riskiperusteinen syy pidentää kalibrointiväliä.

Voimme soveltaa samaa logiikkaa kammioihin – jos kammio läpäisee tarkastuksen joka kerta, kenties uudelleenkvalifiointiväliä voi pidentää. Sovelluskuvauksessa ”Kosteusmittalaitteiden kalibrointi ja viritys – eri menetelmien hyödyt ja haitat” on maininta tästä.

Sovellusten luokittelu riskiarviointia varten

  1. Mitä kammiossa säilytetään? Ovatko tuotteet esimerkiksi kalliita vai halpoja? Entä aiheuttaako tuote virheellisesti säilytettynä potilaalle suuren vai pienen riskin?
  2. Ovatko määritykset vaikeita saavuttaa, kuten olosuhdevalvontakammion määritykset ± 2°C ja ± 2 %RH tai syväjääpakastimen NMT -60 °C?
  3. Olisiko poikkeama olosuhteissa tai laitevika nopeasti havaittavissa? 
  4. Mikä on aikaisempiin selvityksiin perustuva alueen tai yksikön dokumentoitu historia?


 
Mainitsit yksikön trendihistorian valvontajärjestelmän tietueista. Trendihistoriasta voi oppia paljon, kuten voimme nähdä tästä asiakkaan kertomuksesta. Toiminta voi kuitenkin olla samanlaista kuin yhden pisteen kartoituksessa, kun yksikköä avataan ja käytetään... ja tätä analyysiä on toistettava sen selvittämiseksi, kannattaako kartoittaa vai ei. Sääntöjen luominen on hyvä ajatus.
Kerro, jos sinulla on vielä jatkokysymyksiä!

Terveisin
Paul Daniel

C kirjoitti: Kiitos, Paul. Meillä on toinenkin haaste...

Olemme kehittäneet säännöllisen arviointiaikataulun lämpötilavalvotuille huoneillemme, mutta nyt pyrimme selvittämään, tulisiko lämpötilan uudelleenkvalifiointi tehdä 24 vai 72 tunnille (alkuperäisissä tutkimuksissa aika oli 72 tuntia).

Entä tulisiko meidän tehdä kartoitus staattisissa vai dynaamisissa olosuhteissa? Olemme kallistumassa 24 tunnin staattisen koko kammion tutkimuksen suuntaan, koska meillä on jo tutkimus 72 tunnilta sekä tyhjällä että käytössä olevalla kammiolla staattisissa/dynaamisissa olosuhteissa. Tarvitsemme vain varmistuksen, että kaikki on edelleen kvalifioitu asianmukaisesti. Olen etsinyt ympäri Internetiä, mutta vaikka alkuperäisestä kvalifioinnista löytyy paljon tietoa (kaikista kvalifioinnin/validoinnin näkökohdista), uudelleenkvalifioinnista/uudelleenvalidoinnista on hyvin vähän tietoa. Olemme etsineet opastusta WHO:lta, FDA:lta, EU:lta jne., mutta emme ole löytäneet juuri mitään. Arvostan kovasti apuasi ja toivon, että voit antaa minulle vastauksia.


Terveisin
C

Paul kirjoitti: Hei C,

Tutkimuksesi muistuttaa omaani. On eräs aineisto, jota voin suositella: ISPE:n hyvien käytäntöjen opas lämpötilavalvottujen kammioiden kartoitukseen.

Kiteyttääkseni asiaan liittyvät oppaan osat: Uudelleenkartoitus tulisi tehdä 1–5 vuoden välein. Päätämme aikavälin historian ja sovelluksen kriittisyyden perusteella.

Dokumentoimme selvittämämme tiedot ja käytämme niitä riskiarvioinnin luomiseen. Opas suosittelee myös kartoitusta samoilla anturien sijainneilla tilan ollessa käytössä. Alueiden uudelleenkvalifioinnilla niiden ollessa käytössä voi säästää paljon aikaa ja vaivaa! Lähestymistapasi on asianmukainen – erityisesti, jos yksikössä ei ole ollut toimintahäiriöitä tai korjaustarpeita.

 

Englanninkielinen webinaari: Olosuhdekartoitus – lämpötilakartoituksen protokollat

Webinaari käsittelee olosuhdekartoitusten validointiprotokollien luomisen ja arvioinnin perusteita. Opit, mitä tietoja kattavaan ja auditointivalmiiseen olosuhdekartoitukseen kuuluu.

Tämä webinaari on tarkoitettu ihmisille, jotka kirjoittavat, arvioivat ja määrittävät kartoituksia.

Yksityiskohtaisempia tietoja kartoituksen suorittamisesta on oppaassamme:

”Vianmääritysvinkkejä ja parhaita käytäntöjä validointiin ja kartoitukseen”

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Vaisalan Tietosuojalausunnon
Voit muuttaa asetuksiasi täällä

Kirjoita kommentti